Platonin akatemiasta Snellman-korkeakouluun (eBook)
52 Seiten
BoD - Books on Demand (Verlag)
978-952-89-1292-7 (ISBN)
Raimo Rask on toiminut Snellman-korkeakoulun yleisopintojen vastaavana opettajana ja luennoitsijana. Hänen erityinen kiinnostuksen kohteensa on ollut fenomenologinen filosofia ja Goethen luonnontutkimuksen lähestymistapa.
Mitä ovat yleisopinnot?
Nyt eläkepäivillä voin lämmöllä muistella entistä työtäni yleisopintojen vastaavana opettajana Snellman-korkeakoulussa Helsingin Jollaksessa. Vaikka koulutukseni ei vastannut opettajalle annettua vaativaa tehtävää, olen kiitollinen siitä, että olen voinut olla mukana auttamassa niitä nuoria ihmisiä elämänsä taipaleelle, jotka Snellmanin sanoin ”hakivat sivistystään” korkeakoulussamme.
Vuonna 1991 Snellman-korkeakoulu sai Vapaan sivistystyön oppilaitoksen aseman ja sen tehtäväksi määriteltiin steinerpedagoginen opettajakoulutus maassamme. Snellman-korkeakoulusta valmistui siten luokanopettajia ja taideopettajia Suomen steinerkouluihin sekä päiväkodin opettajia steinerpäiväkoteihin. Matkan varrella on korkeakoulussamme voinut opiskella opettajakoulutusten ohella useilla eri opintosuunnilla; kuvataiteita, puhe- ja daamateiteita, eurytmiaa, biodynaamista viljelyä ja luonnonhoitoa, sekä osallistua lukuisilla lyhytkursseilla esmerkiksi johtamistaidon koulutukseen, ravitsemuskursseihin, kuorolauluopintoihin tai vaikkapa puistopuiden hoitoon.
Nyt haluaisin kuitenkin nostaa esille Snellman-korkeakoulun opinnoista yhden, joka poikkeaa kaikesta muusta maassamme harjoitettavasta korkeamman asteen opinnoista yliopistoissa sekä ammatillisissa oppilaitoksissa. Nämä ovat kaikille Snellman-korkeakoulussa kokopäiväopintoja opiskeleville tarkoitetut vuoden kestävät perusopinnot, eli yleisopinnot - studium generalia tai studium fundamentale.1 Nämä ovat opintoja, jotka asettavat Snellman-korkeakoulun sille perenniaalisen universitas ajattelun jatkumolle, joka on kulkenut kautta historian antiikin ajoista, läpi teologisen keskiajan aina uuden ajan kynnykselle asti, jonka tieteellisen kehityksen pyörteissä se vasta jäi unohduksiin toisenlaisen akateemisen eetoksen myötä.
Nykyajan yliopistoilla on kylläkin tapana järjestää yleisölle eräänlaisia studium generalia tilaisuuksia, joissa kansantajuisesti esitellään akateemisen tutkimuksen viimeisiä saavutuksia ajankohtaisista teemoista, mutta näillä ei ole tekemistä perenniaalisten yleisopintojen kanssa. Nykyisten studium generalia tilaisuuksien tarkoituksena on lähinnä esitellä sitä tieteellistä ajattelua, jota korkeammassa koulutuksessa ja tutkimuksessa harjoitetaan. Niiden tarkoituksena on tehdä akateemista työtä tunnetuksi kansantajuisessa muodossa yhteiskunnassamme. Tämä on tietenkin kunnioitettava pyrkimys sinänsä. Perenniaalisten yleisopintojen tarkoitus oli toinen. Tätä pyrin jatkossa selvittämään.
Snellman-korkeakoulu aloitti toimintansa juuri yleisopinnoilla vuonna 1980. Korkeakoulun perustajajäsen ja pitkäaikainen opettaja, filosofian professori Reijo Wilenius aloitti yleensä opintovuoden luentosarjalla jonka hän oli nimennyt Platonin akatemiasta Snellman-korkeakouluun, ja jossa hän esitti yleisopintojen käsitteen kehittymisen korkeamman koulutuksen historiassa. Toimiessani yleisopintojen vastaavana opettajana jatkoin tämän opintojakson pitämistä Wileniuksen jälkeen lähes kahdenkymmenen vuoden ajan omalla tutkimuksellani täydentäen, otsikolla Snellman-korkeakoulun aatehistoriallista taustaa.
Antiikin kasvatusihanne – paideia
Historiasta tiedämme, että nykyiset akateemiset tieteet ovat kehittyneet eriytymällä ja moninaistumalla antiikin Kreikassa syntyneestä filosofisen ajattelun perinteestä nykyaikaiseksi erityistieteiden järjestelmäksi.
Antiikin sokraattista, vapaasti ajattelevaa filosofi-ihannetta on pidetty tutkijan esikuvana tähän päivään saakka, ja antiikin Kreikan filosofiaa koko länsimaisen kulttuurin alkuna. Matkan varrella on kuitenkin hämärtynyt se mitä antiikin filosofit itse ajattelivat todellisuudesta ja ihmisen suhteesta siihen.
Antiikin Kreikassa ihmisen olemuksen ymmärtäminen ei tähdännyt pelkästään tietoon ihmisestä, vaan myös sen todellistamiseen mikä ihmisessä on inhimillistä. Tavoitteena oli, todellisuuden ymmärtämisen lisäksi, ihmisen luonteen kasvattaminen niiden ihanteiden mukaiseksi, jotka nähtiin ihmiselle hyväksi ja arvokkaaksi. Tämä oli antiikin kreikkalaisen kasvatuksen ja koulutuksen – paideian ydinajatus.
Antiikin paideia ja sen kasvatusihanne on pitkään nähty korkeamman koulutuksen ihanteena, ja itse Platonin akatemia länsimaisen yliopisto- ja korkeakoululaitoksen alkuna. Se mikä filosofian synnyn myötä tuli kreikkalaiseen kulttuuriin oli vapaa, itsenäisesti ajatteleva yksilöllisyys. Vaikka paideian ihanteista kuulee tänä päivänä yleensä vain akateemisissa juhlapuheissa, on tämä vapaan ja itsenäisen ajattelun kyky edelleen arvostettu piirre tiedemaailman tutkijassa.
Antiikissa puhuttiin autarkiasta (autos= itse, arkein= riittää, olla kylliksi, suvereeni, itsenäinen). Autarkinen ihminen on itselleen riittävä, ajattelussaan vapaa. Aristoteles toteaa, että viisas ihminen on mieleltään vapaa. Vapaus ei koske pelkästään tiedostavaa ihmistä, vaan myös arvojamme, eettisiä valintojamme. Aristoteles: ”Käyttäydy niin kuin olisit itse itsellesi lakina!”
Sekä Platonin että Aristoteleen filosofioiden katsotaan tänä päivänä kehittyneen ja perustuneen edeltäneiden runoilijafilosofien käsityksiin todellisuudesta. Aivan uusimmat tutkimukset näyttävät menevän vielä pidemmälle ja osoittavan suoria yhteyksiä Platonin ja Aristoteleen ajattelussa persialaisten zarathustralaisuuteen ja samoilta seuduilta periytyvään manikealaisuuteen, mutta myös kaldealaisiin ja egyptiläisiin vihkimystraditioihin. Heidän filosofiansa ovat ikäänkuin tulkintoja ja kommentteja vielä varhaisempien kulttuureiden todellisuuskäsityksistä, nyt vain ilmaistuna sen uuden ja vapaan, itsensä varassa seisovan ajattelun keinoin, joka heissä herää esiin antiikin Kreikassa.
Platonin ajattelussa eli vielä myyttisten kulttuurien lailla ”koti-ikävä” jumalalliseen, josta ihmisen tosi olemuksen ymmärrettiin olevan peräisin. Platon ikäänkuin katsoi taaksepäin ihmisen esisyntymälliseen, menneisyyteen. Ihmisen oli kuitenkin määrä oppia tuntemaan aineellinen maailma läpikotaisin, läpäistä se tiedostavalla hengellään – ajattelullaan. Aristoteleen näkemys oli, että ihmishengen ja ihmissielun oli liityttävä aistitodellisuuteen tiiviimmin. Näin Aristoteles astui eteenpäin ja syvemmälle sitä filosofisen ajattelun tietä, jonka Platon oli aloittanut, mutta tavallaan vastakkaiseen suuntaan - tulevaisuuteen. Aristoteles rakensi ajattelevaa, käsitteellistä suhdetta aistimaailmaan. Ihmisen tuli tehdä aistimaailma kodikseen, tutuksi, sillä vain tässä maailmassa ihminen saattoi kehittyä yksilöllisyydeksi – subjektiksi – minäihmiseksi. Tämä itsenäistymiskehitys on mahdollista ainoastaan siten, että ihminen alkaa kokea itsensä luonnon ulkopuolella seisovaksi tarkastelijaksi. Ihmisen on emansipoiduttava luonnosta, tultava siitä erilliseksi tarkastelijaksi ja ajattelijaksi. Varhaisempien muinaiskulttuurien ihminen eli vielä kokemuksellisesti ulkoisen luonnon sisällä, osana sitä, ja samalla luonnon tapahtumat olivat osa hänen sisäistä maailmaansa. Tämä on se Aristoteleen toteuttama irtiotto muinaisesta myyttisestä, luonnon tapahtumiseen osallistuvasta, 'partisipatorisesta' kokemis- ja ajattelutavasta.
Akatemian varhaiset juuret
1800-luku oli länsimaissa antiikin kreikkalaisuuden ihannointia. Ajateltiin, että filosofia Kreikassa oli jotain, mitä antiikin ajattelijat synnyttivät itsestään käsin vailla aikaisempia esikuvia. Osittain tämä pitikin paikkansa. Nykyään historijoitsijat kuitenkin katsovat, että antiikin kreikkalaisilla oli tiiviit suhteet Välimeren muihin kulttuurikansoihin, muun muassa Egyptiin ja sen vuosituhansia vanhaan mysteerilaitosperinteeseen. Pitkän kulttuurihistorian omaavat egyptiläiset pitivät kreikkalaisia ”oppipoikina”, joilla ei ollut traditioita.
Pythagoraan tiedetään olleen Saisin pappien opissa runsaan kymmenen vuoden ajan. Hän rakensi myös oman filosofikoulunsa egyptiläisen esikuvan mukaiseksi. Sen opetus oli osittain salaista kuten mysteereissä oli tapana. Pythagoraan koulun opetus jakautui kolmeen osaan.2 Ensimmäinen osa oli avoin ja siihen osallistujia kutsuttiin nimellä ”akousmatikoi”, kuulijat. Heidän oli tarkoitus kuunnella ja ottaa opiksi. Kuulijoiden opetus koostui pääasiassa vanhoille temppelikouluille tunnusomaisesta henkisen maailmankäsityksen kuvauksista. Toinen osa oli nimeltään ”mathematikoi”, oppijat. Heidän opetuksensa koostui...
| Erscheint lt. Verlag | 26.6.2025 |
|---|---|
| Sprache | finnisch |
| Themenwelt | Geschichte ► Teilgebiete der Geschichte ► Kulturgeschichte |
| Schlagworte | Fenomenologia • Johan Wolfgang von Goethe • Snellman-korkeakoulu • steinerpedagogiikka • Yleisopinnot |
| ISBN-10 | 952-89-1292-3 / 9528912923 |
| ISBN-13 | 978-952-89-1292-7 / 9789528912927 |
| Informationen gemäß Produktsicherheitsverordnung (GPSR) | |
| Haben Sie eine Frage zum Produkt? |
EPUB (Wasserzeichen)DRM: Digitales Wasserzeichen
Dieses eBook enthält ein digitales Wasserzeichen und ist damit für Sie personalisiert. Bei einer missbräuchlichen Weitergabe des eBooks an Dritte ist eine Rückverfolgung an die Quelle möglich.
Dateiformat: EPUB (Electronic Publication)
EPUB ist ein offener Standard für eBooks und eignet sich besonders zur Darstellung von Belletristik und Sachbüchern. Der Fließtext wird dynamisch an die Display- und Schriftgröße angepasst. Auch für mobile Lesegeräte ist EPUB daher gut geeignet.
Systemvoraussetzungen:
PC/Mac: Mit einem PC oder Mac können Sie dieses eBook lesen. Sie benötigen dafür die kostenlose Software Adobe Digital Editions.
eReader: Dieses eBook kann mit (fast) allen eBook-Readern gelesen werden. Mit dem amazon-Kindle ist es aber nicht kompatibel.
Smartphone/Tablet: Egal ob Apple oder Android, dieses eBook können Sie lesen. Sie benötigen dafür eine kostenlose App.
Geräteliste und zusätzliche Hinweise
Buying eBooks from abroad
For tax law reasons we can sell eBooks just within Germany and Switzerland. Regrettably we cannot fulfill eBook-orders from other countries.
aus dem Bereich
